Hilja Aaltonen
Erkki Leminen
Elämänmatkalla Kotiin
Sanomalehtikuusi
Jumalan Seurakunta
Taivasajatuksia
Runo Isälle ja Äidille
Runo Elämän Lahjasta
Sanas voimalla kutsuit auringon,
se astui paikalleen.
Sanas voimasta himmeys kuutamon,
sen asetit radalleen.
Sanan voimalla, Jumala, kaiken loit,
maan, meren, ja rikkaudet esille toit.
Sinun kättesi jälkiä katsella saan,
näen ihmisen kauniin maan.On ehtoot aamuiksi vaihtuneet,
kuu, aurinko radallaan.
Työt ihmisen, suuretkin, haihtuneet,
sinun työsi on paikallaan.
On Jumalan kädessä ohjakset,
kuin lentävä hiekka on ihmiset.
Sanat suurimmatkin haihtuu pois,
kuin niitä ei kuultu ois.Vaan Jumalan sana, se seisoo yhä.
Se viimeinen on, se on suuri ja pyhä.– Hilja Aaltonen
Luonto on avaramielinen
ja kärsivällinen.
Se ei vaadi eikä soimaa,
vaan odottaa ja antaa.
Se on Luojansa kaltainen,
päästää kiireiset menemään,
mutta puhelee kuunteleville.– Erkki Leminen
Vuosi vuodelta ikää karttui,
pieni poika ja tyttö aikuiseksi varttui.
Lapsuuden leikit taakse jäivät,
unhoon vaipui huolettomat päivät.Kiire oli aikuiseksi kasvaa,
kokea uutta – elämää maistaa.
Maailma näytti kasvonsa,
moni menetti lapsenuskonsa.Elon myrskyt purtta kuljetti,
milloin purteen vettä heitti,
toisinaan oli aivan tyyntä –
sekös mieltä rauhoitti.Omiin kykyihin luottaen,
selviän – vaikka läpi harmaan kiven.
Eräänä päivänä saapuivat kyyneleet,
omat voimat täysin hiipuneet.Silloin Jeesus käden ojentaa,
lapseni – anna minun johdattaa.
Kuljen kanssasi jokaisen hetken,
pimeän laakson ja auringon.Jaksa vielä kappaleen kanssani matkaa,
kulkea taivaan tietä kaitaa.
Iloitse sinulle suoduista päivistä,
kiitä rakkaistasi – sinulle niin läheisistä.Itke, rukoile rakasta – ojenna auttava kätesi.
Anna Jeesuksen vallata sydämesi –
olla sinun turva ja Vapahtajasi.
Niin osaat itsekin auttaa lohduttaa,
tukea rinnalla kanssamatkaajaa.Eräänä päivänä taivaan kodissa,
suuri ystävien joukko yhdessä.
Kiitos rakas Jeesus kaikesta –
Sinä teit elämästä elämisen arvoista.– Ritva Juhala
Valkoisten nietosten keskeltä,
häämöttää mökki – niin pieni punainen.
Se näyttää kovin köyhältä,
on pihatienoonsa vaatimaton.Joulukuusi tuvan nurkassa nököttää,
mummo ja pieni tyttö vierellään.
Yllään ei kultanauhan kiertämää,
ei palloja, nekkuja oksillaan.Mummo keksii tuuman oivallisen,
noutaa sanomalehden kera saksien.
Näin saa kuusi juhlavaattehen,
silmät hehkuu jo lapsosen.Kierteitä, suikaleita sakset suihkii,
pienet sormet kuusta koristaa.
Innoissaan toisilleen he kuiskii,
nyt joulu tupaan tulla saa.Tuo vaatimaton sanomalehtikuusi,
viestii yksinkertaista ja aitoa.
Kaunis ei aina kallis ja uusi,
mutt’ sen oivallus vaatii taitoa.Sanoma halki vuosisatojen,
on totta tänäkin jouluna.
Arvokkain, elon myrskyt kestäen,
sen tuo Jeesus Jumalan Poikana.Hän valmisti iankaikkisen elämän,
sen saapi, ken sitä halajaa.
Nyt on aika lahjan parhaimman,
ilon tuo mukanaan, sydämen valloittaa.– Ritva Juhala
Niin Isä taivaan, asetti seurakunnan
ja taidolla johtamaan, poikansa Jeesuksen.
Myös sisaren veljen paikalleen, sen jokaisen jäsenen.
Käsi, jalka, silmä, niin tärkeä ainutlaatuinen.Voimassa Jeesuksen veren, piskuinen joukko vaeltaa,
halki elon haasteiden, läpi satain vuosien taivaltaa.
Herra, suothan valon, seurakunnan akkunasta loistaa,
lämmön sisään johdattaa, yksinäistä ohikulkijaa.Pyhä Henki johdattaa, niin on jokaisen työ tärkeää,
mutt’ toisen salassa, toisen taas niin näkyvää.
Kun ovi rukouskammion hiljaa sulkeutuu,
niin hedelmä rukouksen, myöhemmin paljastuu.Jalat maassa, kädet viipyvät työn touhuissaan,
mutt’ pieni ihmissydän, taivaskaipuuta tulvillaan.
Herra, puhu tänään, ääntäsi kaipaan kuulemaan,
vain Sinun sanasi, saa sydämeni riemuitsemaan.Sisar ja veli rinnakkain, yhdessä Herraa palvelee.
On mukanaan jokaisella jotain tuotavaa,
kenellä sana, kenellä laulu, psalmi tai rukous.
Silloin kuulu nöyrän syvän huokaus,
liekö minulla mitään, muille jaettavaa?Herra näkee ihmisen, pohjaan asti sydämen,
koet lämmön, Herran suuren rakkauden.
Tuothan oman itsesi, aidosti kohtaat ihmisen,
alati huulillasi hymy ja rohkaisun sananen.Niin kuin luonnossa kivi kiveä hioo,
leikattu timanttikin kirkkaamman hohdon luoo.
Niin tulee myös sisaren veljen kärsiä rakastaa,
näin hiljalleen, jokainen uskossaan kasvaa saa.Viel’ on aika työtä tehdä, mutt’ pian joutuu yö,
kiitos Herra veresi voimasta, siitä sydämemme lyö.
Moni vielä löytää, tien kaidan pelastukseen,
niin rientää morsian, hääjuhlaan taivaan kirkkauteen.– Ritva Juhala
Kiitosmielin olemme yhdessä koolla
ylistäen rukouksella sekä laululla.
Rakkaan Raamatun Sanan äärellä,
Taivaan Isä puhuu lempeällä äänellä.Vuodet on monet vierineet,
aamut, päivät illaksi vaihtuneet.
Joka aamu Jeesus kysyy lapseni,
tulethan tänään seuraani,
Älä matkaa yksin taita,
kivikkoinen niin on tien laita.Jeesus valmisti sijan Taivaan kotiin,
antaa voiman haasteisiin, suuriin sekä pieniin.
Sairasta Hän hellästi lohduttaa,
masentunutta alati virvoittaa.Sydämestäsi usko ristintyöhön,
niin kulkusi ei johda synkkään yöhön.
Omanaan valtaa rauha sydämen,
ilonkyynel kostuttaa silmänurkkasen.
Tänään tahtoo jokaista siunata,
sinuakin juuri rakkaasti kohdata.Avatkaamme sydämemme Jeesukselle,
annetaan lupa Pyhän Hengen johdatukselle.
Kiitso parhaimmalle Paimenelle,
Vapahtajalle, Parantajalle.– Ritva Juhala
Tänään isä saatamme sinut taivasmatkaan,
Jeesuksen valmistamaan – sijaan ihanaan.Päästämme irti – annamme sinun mennä,
lailla herkkien enkelten siivin lennä.Ihmiselämään mahtuu niin paljon,
mutta rakkauden säie – se kestävin kallein.Monia taitoja oivalluksia – oli sinulle suotu,
arjen käyttöön avuksi toisille luotu.Et lähtenyt aivan yllättäen salaa,
jo näimme kun purettiin maallista majaa.Hellin käsin puimme – sinut valkeaan arkkuun,
käärimme huopaan – suloiseen pehmeään.Jalat saivat lämpimät villasukat,
rinnalle orkidean- ja kallankukat.55 vuotta sitten – juuri samaan aikaan,
lähti äiti yllättäen – enkelten matkaan.Ojensitteko kätenne yli vuosikymmenten,
ikäänkuin toisianne nimeltä kutsuen?Suuri on ilo jälleen näkemisen,
siellä kuivataan kyyneleet kaipauksen.Kevään antaessa vehreintä – kauneintaan,
laskemme uurnasi – Alajärven kirkkomultaan.Vierelle nuoren äitimme armaan,
elämänne ympyrä sulkeutuu varmaan.– Ritva Juhala
Sanotaan – nyt on viikko vanhusten,
mutta se on vain nimi ulkokuoren.
Hymy ja ajatus lämpimät kuin nuorena,
rientää mietteet usein niin eloisana.Monenlaista on mahtunut vuosien saattoon,
kesän vehreästä juhannuksesta jouluaattoon.
Kuinka koskettivat hetket pyhäkoulun,
viattomia – aitoja pyynnöt rukouksen.Kipeitäkin muistoja nousee rintaan,
koskettavat sydämen arpiseen pintaan.
Voi, kunpa saisin takaisin tuon hetken,
paljon viisaammin eläisin elämäni retken.Kirkas kyynel vierähtää silmäkulmaan,
niin – huomaako nyyhkytystäni kukaan?
Lapsen usko haihtunut elämän tuuliin,
moniin arjen murheisiin ja huoliin.Usko tänä päivänä ja vastaan ota,
ei ole olemassa mitään tuomiota.
Jeesus sydämesi ovella kolkuttaa,
juuri sinua haluaa tänään rakastaa.Kaikki syntisi sovitti Golgatan ristinpuulla,
merkitystä ei ole millään muulla.
Ojenna tänään kätesi Jeesuksen käteen,
salli Hänen johdattaa taivaan kotiin.Kiitetään kuitenkin tästä armon päivästä,
kaikesta hyvästä – jokapäiväisestä leivästä.
Nähdään uudella tavalla ystävä vierellä,
suurta on olla toinen toisemme lähellä.Liitetään kätemme yhteiseen rukoukseen,
saamme kätkeytyä Jumalan siunaukseen.
Sydämeen laskeutuu Jumalan lepo ja rauha,
niin kaunis voi olla elämäsi helminauha.– Ritva Juhala