Jumalan sana on kokonaan totuus
Juhlan aikaa
Se on totta!
Herra on minun paimeneni
Mikä on tärkeää?
Jumalan armo on parempi kuin elämä
Jälleennäkemisen toivo
Herkällä sydämellä
Torjuttu kuningas
Pääsiäinen – Sinua varten
Jeesus kantoi sairautemme
Avattava vai itsestään aukeava
Oletko valmistautunut tulevaan?
Herra varjelee sinut
Ruusujen aikaan
Väärällä havaintopaikalla
Viivähdä hetkeksi – Ethän kulje ohi
Henkilökohtainen
JEESUS – parhain ystävämme
Hyvä paimen
Ajat ja asumisen rajat
Tervetuloa kotiin – sinua odotetaan
Turvallista matkaa
JUMALAN SANA ON KOKONAAN TOTUUS
Psalmissa 119:160 sanotaan ”Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti.”
Tänä aikana on erityisesti hyökätty Jumalan Sanaa ja sen säätämystä vastaan monelta taholta, aina valtion ylimpien virkamiesten taholta asti.
Vuosisatojen saatossa on ollut lukuisia yrityksiä, jolloin on yritetty tehdä Jumalan Sana mitättömäksi. Aina on kuitenkin hyökkääjät kärsineet tappion ja Jumalan iankaikkinen Sana on aina jäänyt voimaan.
Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mika syntynyt on.”
Tässä puhutaan Jeesuksesta, joka oli alussa Isän luona yhdessä luomassa tätä maailmaa missä me elämme. Ilman Häntä meillä ei olisi elämää, eikä myöskään toivoa kodista taivaassa.
Jeesus on mahdollistanut meille tuon toivon, yhdessä Isän kanssa suunnittelemallaan ”pelastussuunnitelmalla”.
Nykyäänhän pitää jokaisessa yleisötapahtumassakin olla pelastussuunnitelma, että tiedetään mitä pitää tehdä, jos jotakin yllättävää tapahtuu.
Tuo taivaallinen pelastussuunnitelma on kirjoitettu muistiin juuri tuohon Raamattuun, jota vastaan niin kovasti hyökätään. Suunnitelma on täydellinen ja sen on Jeesus täyttänyt Golgatan ristillä kantamalla meidän syntimme ja sovittamalla meidät Jumalan kanssa.
Meille ei ole jäänyt muuta osuutta kuin ottaa vastaan tuo lahja ja tehdä parannus syntielämästämme, johon Jeesus on luvannut antaa meille myös voiman Pyhän Hengen kautta.
Sen tähden Raamatun Sana on tärkeä tänä aikana, sillä se on meille ikäänkuin ohjekirja elämää varten. Sieltä voidaan ammentaa tietoa ja totuutta, koska maailma tuntuu menevän siihen suuntaan, että valheesta tehdään totuus ja ellet ole samaa mieltä niin sinut vedetään oikeuteen kuten Päivi Räsänen.
Harvat tänä aikana puolustavat ja seisovat Jumalan Pyhän Sanan takana, kuten Päivi tekee. Raamattu sanookin Room. 8:31 ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan.” Meitä on kuitenkin enemmistö, onhan Jumala puolellamme.
Raamatusta löytyy myös joka päivään ohjeita, viisautta eri elämämme tilanteisiin ja lohdutusta elämämme suruihin.
Raamatun sana tuo esiin myös synnin, vanhurskauden ja tuomion. Siksi on tärkeää, että me voimme lukea ja tutkia Sanasta, mikä on totuus, ettemme menisi harhaan elämässämme.
Rukous on myös tärkeä osa Jumalan Sanan tutkimisessa, sillä se avaa meille sanasta aina uutta ja tuoretta tietoa tähän päivään sovellettavaksi.
Raamatussa on myös käännöstyön tekijöille varoitus olla jättämättä pois Sanasta mitään tai siihen lisäämättä mitään.
Tutkikaamme siis rukoillen Sanaa ja otetaan se kokonaan totuutena, niin kuin meitä Raamattu kehoittaa.
Mikko Juhala
Karvian Helluntaiseurakunta
Elämme loppusyksyä talven kynnyksellä. Valoisaa aikaa on vähän ja kuinka kaipaammekaan edes muutamaa auringonsädettä piristämään mieliämme.
Kuitenkin astumme pian juhlan aikaan. Kun ensimmäisenä adventtina sytytämme kynttilän, miten se virittääkään odotuksen ilmapiirin. Vaikka ulkona olisi kuraa ja loskaa, silti valkoisen kynttilän liekki tuo juhlan tunnun sisimpäämme.
Päivät juoksevat nopeaan ja pian saammekin jo nostaa Suomen siniristilipun salkoon liehumaan. Merkitseekö Itsenäisyyspäivä meille vain ylimääräistä vapaapäivää tai linnan pukuloiston seuraamista, kuka lienee tänä vuonna päässyt punaista mattoa astelemaan? Rukous Jumalan puoleen oli Suomen kansan kantava voima, jotta saatiin pitää oma kotimaamme. Kuinka moni nuorukainen silmiensä sulkeutuessa juoksuhaudoissa viimeisinä sanoinaan huokaisi Jeesuksen puoleen: ”Auta minua!”
Jeesukselle ei levitetty punaista mattoa kun Hän joulun aikaan syntyi tähän maailmaan. Joosef ja Maria olivat lähteneet vaivalloiselle matkalla verolle pantavaksi omaan kaupunkiinsa. Ehkäpä Marian viitan liepeessä pienessä nyytissä olivat Jeesus-vauvan kapalot. Tallin seimeen Joosef asetteli oljet, hellästi tunnustellen onko pehmeää pienokaiselle.
Antakaamme ensimmäisen adventin kynttilän muistuttaa meitä: jokainen päivämme on lahja Jumalalta. Hän osoitti rakkauttaan lähettäessään Jeesuksen maailmaan, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän. Ilman Jumalan armoa meillä ei olisi tätä maata, jota pian juhlitaan. Kun ristimme kätemme rukoukseen, levitämme punaisen maton, jota myöden Vapahtajamme saa astella sydämeemme.
”Onnellinen se kansa, joka tuntee juhlariemun ja vaeltaa sinun kasvojesi valossa, Herra! Sinun nimessäsi he riemuitsevat kaiken päivää, sinun vanhurskaudessasi heidät korotetaan. Sinä olet heidän voimansa ja kaunistuksensa, ja armossasi sinä kohotat meidän sarvemme. Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme.” (Psalmi 89:16–19)
Ritva Juhala
Karvian Helluntaiseurakunta
Nuo kolme sanaa tulivat riemullisesti ajatuksiini palatessani ehtoollistilaisuudesta, tehden askeleet kevyeksi. Ehtoollinenhan on muistoateria, jonka Jeesus jätti opetuslapsilleen Noin 2000 vuotta sitten. Ihmeellinen muistoateria, jossa tulee todeksi Jeesuksen kuolema meidän puolestamme sekä hänen ylösnousemisensa.
Se on totta: Jeesuksen rakkaus meitä ihmisiä kohtaan. On ihmeellinen etuoikeus kuulla nuo Jeesuksen viimeisen aterialla lausuma sanat: Tehkää se minun muistokseni. Jeesuksen ja minun yhteinen muistoateria! Valo, rauha ja ilo tulivat sisimpääni toisesta maailmasta, joka ei ole silmin nähtävissä.
Hitaasti, mutta varmasti näin helmikuussa valo voittaa pimeyden myös luonnossa. Etelässä viiden minuutin päivävauhtia, pohjoisessa lisää valoa tulee peräti tunti viikossa. Voimme kuvitella miltä tuntuu Lapissa kaamoksen väistyessä ja auringon ilmestyessä taivaanrantaan ensimmäisen kerran. Auringon valo ja lämpö herättävät luonnon.
Ihminen kaipaa auringon valoa sekä Jumalan, elämän valoa: Totuutta, puhtautta, rauhaa, iloa. Jeesus sanoi:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei
kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12).
Kolmiyhteinen Jumala on kaiken valon ja kirkkauden lähde. Hän on valo ja Hän voi synnyttää valon meidän sisimpäämme Sanansa ja evankeliuminsa kautta. Se valo on tarkoitettu jokaiselle hänen luomalleen ihmiselle. Jeesus sanoo:
”Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan ettei yksikään joka minuun uskoo jäisi pimeyteen.” (Joh.12:46)
Valo loistaa pimeydessä ja vaikka me luulemme joskus olevamme yksin, Jeesus on aina kanssamme eikä Kristuksen valo himmene.
”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1:4-5)
Jeesus on sovittanut syntini ja vikani, joten olen hyvässä turvassa,
lohdutettuna ja rohkaistuna.
Sirpa Törmä
Karvian Helluntaiseurakunta
Daavidin psalmi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa. Sinä katat minulle pöydän minun vihollisteni nähden. Sinä voitelet minun pääni öljyllä, minun maljani on ylitsevuotava. Sula hyvyys ja armo seuraavat minua kaikkina elämäni päivinä ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. (Ps. 23: 1–2 ja 5-6)
Vihreät niityt, virvoittavat vedet ja lempeät tuulet. Herra on Paimenesi, ei sinulta mitään puutu. Ei sittenkään, vaikka matka on vielä kesken ja monet tulevaisuuden kuvat pelottavat. Jeesus johtaa sinut varmasti näiden vesien äärelle, koska hän on oikea Paimen eikä palkkapaimen, joka jättää laumansa ensimmäisen vaaran uhatessa.
Oikea Paimen suojaa, hoitaa, ruokkii, mittaa sopivan päivämatkan ja antaa yöllä turvan ja levon. Vaikka nyt näyttäisi miltä, sinua odottavat nuo niityt ja virvoittavat vedet. Ne eivät ole haaveilua tai heikkojen kristittyjen hurskaita toiveita, vaan edessä oleva todellisuus.
Kestä siis vielä hetki. Hyvä Paimen kulkee hiljaa edelläsi ja johtaa sinut perille.
Kristityn elämä on iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Se ei tarkoita rauhaa sanan turvallisessa merkityksessä, jossa rauha on ennen kaikkea tunteenomainen rauhantila.
Ilo ja rauha Pyhässä Hengessä on totta silloinkin, kun edessä on syvä meri, niin kuin Mooseksella kerran, takana egyptiläisten sotajoukko ja niskassa kansan ja omantunnon syytökset.
Ilo ja rauha Pyhässä Hengessä on totta myös silloin, kun joudutaan kantamaan ristin häpeää Vapahtajan nimen tähden. Ilo ja rauha Pyhässä Hengessä on rauhaa, jossa taisteluiden keskellä meidän eteemme katetaan Jumalan antimien pöytä, päämme voidellaan tuoksuvalla öljyllä ja maljamme on ylitsevuotavan täynnä.
Ilo ja rauha Pyhässä Hengessä ei ole tästä maailmasta, eikä se siksi ole riippuvaista tämän maailman myllerryksistä tai elämämme olosuhteista. Me emme ainoastaan elä Jumalan kaikkinäkevän katseen alla ja hänen johdatuksessaan. Ei, vaan meidät ympäröity kokonaan hänen rakastavalla läsnäolollaan.
Hyvyys ja rakkaus suorastaan täyttävät runsaudellaan koko olemisemme ja elämisemme kaikkina elämämme päivinä. Herran huoneessa me asumme, kohtaamme me sitten iloa tai
surua, onnea tai onnettomuuden.
Herran huoneessa otamme vastaan elämän riemun ja sen kipeät iskut. Herran huoneessa sairastamme sairautemme ja suremme kaikki surumme.
Herran huoneesta löytyvät toiset hänen lapsensa ja yhteinen ehtoollispöytä. Sieltä löytyvät hänen jatkuva läsnäolonsa ja loppumaton rakkautensa. Onnellinen se, joka vaeltaa Herran omana Herran huoneessa päiviensä loppuun saakka.
Saara Antila
Karvian Helluntaiseurakunta
Me ihmislapset aherramme, kiirehdimme, suunnittelemme ja huolehdimme kaiken aikaa. Kun yksi asia on valmis, niin monta asiaa odottaa jo rivissä vuoroaan. Ajatusmaailmamme tuottaa koko ajan lisää puuhattavaa.Toimimme ikäänkuin elämän voisi saada valmiiksi elettyä. Tavoitteena se, että kun eräänä päivänä kääntää kalenterin viimeisen lehden, huomaakin sen olevan tyhjä merkinnöistä.
Eräänä päivänä kävelin kauniissa, mutta villiintyneessä puutarhassa. Katselin sen perennapenkkejä, kivikkomaita ja kasvimaata. Ilman hoitavan käden kosketusta ne rehottivat valtoimenaan rikkaruohoja. Näin kymmeniä kukkalajikkeita, joita kaikkia en edes tunnistanut. Puutarha oli talvella menehtyneen isäni kätten työtä. Havaitsin puutarhassa monia suunnitelmia, jotka olivat jääneet keskeneräisiksi.
Mutta jäikö sittenkään mitään tärkeää hänellä kesken?
Taivaallinen Isämme valmisti täydellisen pelastussuunnitelman rakkaudesta luomaansa ihmiseen. Hänen poikansa Jeesus vapaaehtoisesti toteutti tuon suunnitelman. Hän kuoli ristillä meidän kaikkien puolesta, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän. Meidän tehtävämme on vain ottaa sovitus armosta vastaan.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan pelastuu.
(Joh. 3:16)
Iloitsen siitä, että 2 vuotta ennen pois menoaan isäni ehti ottaa Jeesuksen vastaan sydämeensä ja elämäänsä. Hän sai voimia sairauden ja kivun keskellä pitää löytämästään kiinni loppuun saakka. Vaikka puutarha ja monet suunnitelmat jäivät isäni elämässä kesken, niin kaikkein tärkein tuli kuitenkin tehtyä.
Tämä on lohdullinen totuus tämän ajan kiireiselle ihmiselle, joka usein kokee riittämättömyyden tunnetta kun elämä kiskoo moneen suuntaan. On jotain todella arvokasta ja tärkeää, minkä voimme saada elämässämme valmiiksi.
Jeesus puhui suoraan ja selkeästi:
Minun Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä. Ja Minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
(Joh. 6:40)
Ritva Juhala
Karvian Helluntaiseurakunta
JUMALAN ARMO ON PAREMPI KUIN ELÄMÄ
Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä; minun huuleni ylistävät sinua.
Kun muistan sinua vuoteessani ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
Sillä sinä olet ollut apunani ja minä laulan ylistystä siipiesi suojassa.
(Ps. 63: 2, 4, 7, 8).
Odottaminen on avain Jumalan toimintatavan ymmärtämiseen. Hän kuulee kaikki pyyntömme ja vastaa meille silloin kun on vastausten aika. Harvemmin Herramme toimii heti ja näkyvästi. Kun olemme rukoilleet, asiamme on Jumalan käsissä ja odotuksen aika alkaa. Odottaminen on janoa, ikävöintiä ja kaipausta. Se on kärsivällisyyteen tutustumista ja aarteiden löytämistä syvyyksistä. Jumalaan opitaan luottamaan vain siten, että luottamus pannaan koetteelle. Kärsivällisyyttä opitaan vain odottamalla ja
armo löydetään vain erämaassa. Ajallaan Herra meidät varmasti taas virvoittaa. Pyhäkössä saamme ylistää Jumalaa ja nauttia hänen pöytänsä antimista. Armo osoittautuu suuremmaksi kuin elämä, kuolemaakin väkevämmäksi.
Mikä voi olla suurempaa kuin elämä? Eikö juuri se ole arvokkainta, mitä ihmisellä on? Jumala sanoo, että armo on elämääkin suurempaa. Armo ei tähtää vain nykyisen elämän parantamiseen, vaan tulevaan. Ihmisen elämä on psalmin kirjoittajan sanoin ”vain kourallinen päiviä” tai ”kuin ohikiitävä hetki”. Se on pian jo takana. Armo on ihmeellinen ja elämääkin suurempi, koska se avaa tien taivaaseen Jumalan suojaan. Taivaaseen päästään vain uskosta, armosta ja Kristuksen ristinansion tähden, siihen uskossa turvautuen. Muuta tietä ei ole. Jeesuksen ristinkuoleman voima on siinä, että se poisti kaikki esteet armoon turvautumiselta. Tulkaa kaikki, sanoo Jeesus. Tulkaa ja ottakaa ilmaiseksi anteeksiantamus ja taivas. Armo on todella suurempi kuin elämä; kuka voisi olla sitä ylistämättä!
Kun ei saa nukutuksi, on sopiva hetki muistella Jumalan hyviä tekoja. On hyvä palauttaa mieleen, kuinka todellista Jumalan apu on ollut ja kuinka oikeaan aikaan se on aina saapunut. Herramme on ollut hereillä ja ajoittain olemme saaneet siitä selkeitä havaintoja. Yön hiljaisina hetkinä unta odotellessa on myös hyvä aika rukoilla. Ihmisiä ja rukousaiheita riittä, heitä, joille voimme tämän pyhän palveluksen suorittaa. Kun rukoilemme läheistemme puolesta elämän Herraa, kannamme heidän elämäänsä parempaan tulevaisuuteen. Koskaan ei pidä aliarvioida rukouksen merkitystä. Kun muistelemme Jumalan apua ja rukouksissa kuljemme läheistemme matkassa, voimme kokea Jumalan armon iloa ja hänen läsnäolonsa siunauksen. Saamme yön hiljaisina hetkinä riemuita hänen siipiensä suojassa.
Saara Antila
Karvian Helluntaiseurakunta
Monesti, kun ystävät tai sukulaiset lähtevät pidemmälle matkalle, me sanomme kuitenkin ”nähdään pian”.
Tuo jälleennäkemisen odotus on meillä vahvana mielissämme ja me todella uskomme näkevämme ystävämme jälleen.
Kuitenkin se Jälleennäkemisen toivo, mistä haluan kertoa, on iankaikkinen yhdessäolo rakkaittemme kanssa.
Raamatussa Jeesus kertoo vertauksen Rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16: 19-31). Tuo vertaus kertoo järkyttävällä tavalla, kuinka toiset ovat täällä saaneet hyvän osan ja toiset taas kärsivät vaivaa. Kuitenkin tuon vertauksen opetus on, että huomioisimme mihin me kiinnitämme sydämemme. Onko meidän arvomme tässä maallisessa loistossa ja kunniassa, vai etsimmekö me sitä aarretta, mikä tuo meille rauhan ja varmuuden jälleennäkemisen ilosta.
Vertaus kertoo, kuinka Lasarus kuoli ja enkelit veivät hänet Abrahamin helmaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Rikasta miestä varmasti muisteltiin ja kerrottiin mitä hän oli saavuttanut elämänsä aikana. Samoin tänäkin päivänä monia ihmisiä muistellaan heidän hautajaisissaan, mitä he ovat eläessään tehneet ja saavuttaneet, ja miten he ovat jättäneet jälkensä tuleville sukupolville.
Kuitenkin monesti se tärkein asia jää ilman huomiota, missä he viettävät ikuisuutensa, ovatko he valmistautuneet siihen, mikä kohtaa jokaista meitä ennemmin tai myöhemmin.
Vertaus kertoo, kuinka rikas mies tuonelassa tuskissaan kohotti katseensa ja näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Silloin hän anoi Abrahamilta, että Lasarus tulisi helpottamaan hänen oloaan, mutta sitä ei hänelle suotu. Rikas mies sanoi: ”Pyydän siis sinua, isä, että lähettäisit hänet isäni taloon – onhan minulla viisi veljeä – varoittamaan heitä, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.” Mutta mitä Abraham vastasi, ”Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä.”
Näinä aikoina me voimme kuulla evankeliumin sanomaa eri paikoissa. Kirkoissa, rukoushuoneissa, kodeissa, radiosta ja televisiosta. Meille on annettu raamatussa kehotus viedä tätä Hyvää Sanomaa eteenpäin, että jokainen saisi kuulla tuon ihmeellisen armon sanoman pelastuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta.
Tuon toivon on meille tehnyt Jeesus mahdolliseksi, käydessään täyttämään Isän tahdon Golgatalla ja sovittamaan meidän syntimme. Jeesus kertoi maan päällä kulkiessaan,”Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte sillä, missä minä olen.” (Joh. 14: 2-3).
Jeesus antoi myös selkeän tien pelastukseen ja taivaan kotiin (Joh. 14: 6) ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Sen vuoksi tuodaan esille pelastuksen sanomaa, että jokaisella olisi mahdollisuus saada kokea kerran tuo Jälleennäkemisen riemu, kun kohtaa omia rakkaitaan taivaan kodissa ja ennen kaikkea Jeesuksen!
Mikko Juhala
Karvian helluntaiseurakunta
Kuulemme ja luemme monenlaisia uutisia, toiset sivuutamme, toisiin pysähdymme hetkeksi ja jotkut jäävät puhuttelemaan meitä pitkäksikin aikaa. Mikä ylittää uutiskynnyksemme?
Itseäni puhutteli voimakkaasti uutinen jalkapalloilijapojista ja heidän valmentajastaan, kun he sadevesien saartamana joutuivat Thaimaassa pariksi viikoksi loukkuun. Uutiset kertoivat tarkasti pelastussuunnitelmista. Porataanko luolaan toinen ulospääsyreitti vai viettäisivätkö ahdinkoon jääneet luolassa muutamia kuukausia odottaen sadekauden loppumista. Kolmas suunnitelma oli, että pojat ja valmentaja sukeltaisivat pois luolasta avustettuna.
Kaikissa pelastussuunnitelmissa oli omat riskinsä ja mikään ei ollut 100 %:n varma onnistumisen kannalta. Kuitenkin pelastuakseen luolassa olijoiden oli otettava pelastussuunnitelma vastaan jos halusivat varmasta kuolemasta elämään. Heille oli luvattu kaikki apu matkan varrella mitä vain oli annettavissa. Iloksemme tuo pelastussuunnitelma sukeltamisesta onnistui ja he kaikki pääsivät pois. Varmasti tässä suurin osuus oli Raamatun Jumalalla, joka oli kuullut monien rukoukset.
Samalla tavoin Jumala on Pojassaan Jeesuksessa valmistanut täydellisen pelastussuunnitelman. Jokainen ihminen joka haluaa pelastua iankaikkiseen elämään tämän ajallisen elämän jälkeen, joutuu tämän asian eteen, otanko vastaan Jumalan pelastussuunnitelman vai luotanko omiin kykyihini ja mahdollisuuksiini. Myöskin haluanko ylipäätään uskoa onko taivas olemassa? Mutta miksi ottaa sellainen riski, että ei uskoisi taivaan olemassaoloon? Kun näemme tämän repaleisen ja epätäydellisen maailmanmenon tälläkin hetkellä, joka on synnin seurausta, eikö sisimpämme kaipaakin jotain täydellisen puhdasta, kaunista ja hyvää. Sellaisen taivaan Jumala on tämän pelastusuunnitelmansa myötä valmistanut.
Matkanteko ei ole aina helppoa Jeesuksen omallakaan. Yhtä lailla sairaudet ja monenlaiset elämän haasteet kohtaavat, mutta Hän on luvannut jatkuvan täydellisen apunsa ja läsnäolonsa, johon saa turvata kaikkina elämän päivinä. Yksin ei tarvitse eteenpäin käydä, kuten ei noiden luolasta sukeltavien poikienkaan tarvinnut, vaan avustajat oli vierellä koko ajan. Mutta Jeesus on täydellisen luotettava apu, eikä millään muotoa ole verrattavissa ihmiseen.
Monet ihmiset rukoilevat tänä päivänä. On kuitenkin suuri merkitys sillä mitä rukoilee. Usein rukoukset koskettelevat ajallisia asioita ja kyllähän Jumala monenlaista apua ja siunauksia luomalleen ihmiselle suokin. Mutta kun Jumala haluaa koskettaa ihmisen sydäntä ja sanoo: ”Anna minun pelastaa sinut iankaikkiseen elämään”, silloin ihmislapsi pakenee ja sisimmässään sanoo: ”Saat auttaa minua asioissa, joita itse katson tarpeelliseksi, mutta sydämeeni et saa koskea, se on minun omani”.
Sanalaskut 4:23 sanoo: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee”.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sydämensä pitäisi varjella Jumalalta vaan nimenomaan antaa se Hänelle ja antaa Jeesuksen astua sydämen valtiaaksi. Silloin Jumala Pyhän Henkensä kauttaa laskee sydämeen Hänen ajatuksiaan, herkkyyttään ja mielenlaatuaan.
Hebrealaiskirje sanookin: ”Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne”.
Mistä tuon äänen tunnistaa? Ehkä tällä hetkellä olet ahdistunut ja pelokas ja kaipaat sydämen rauhaa, silloin voit olla varma siitä, että Jumala kutsuu sinua Pojassaan Jeesuksessa ottamaan vastaan taivaallisen pelastussuunnitelman.
Johanneksen ev. 1:12: ”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskoivat Hänen nimeensä”.
Ritva Juhala
Karvian Helluntaiseurakunta
Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ”Emme tahdo tätä kuninkaaksemme” (Luukas 19:14).
Näistä Jeesuksen sanoista voisi päätellä Hänen julistuksensa olleen kokonaan torjuttu, mutta näinhän ei mitenkään ole. Jeesus oli puhujana hyvin suosittu kooten ympärilleen suuret kansanjoukot. Näin siitäkin huolimatta, että Hänet oli suurten uskonnollisten johtajien taholta täysin tyrmätty, eikä silloin ollut keinoja ilmoitteluun, eikä puheen vahvistukseen kovaäänisillä.
Jeesus Jumalan lähettämänä Kuninkaana ja Vapahtajana toteutti Raamatun kirjoituksia ja Messiaalle kuuluvia tehtäviä. Työssään Jeesus oli tinkimätön Isän tahdolle. Ensimmäisenä oli Jumalan kunnia ja ihmisten alennustilaan auttavan Kaikkivaltiaan käden ojentaminen.
Raamattuun on kirjoitettu Messiaan tehtäviä ja luonnetta. Syntymä Beetlehemissä, Hänen lempeytensä ja hellyytensä, tulinen kiivautensa Jumalan kunniasta, ihmeet, sairaiden parantamiset, tulo Jerusalemiin, vihollisten raivo, ystävien pettäminen, kavallus, tuskanhuutonsa, voittohuutonsa, luita ei rikota, vaatteista heitettiin arpaa, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen. Siinä Jeesus osoitti syvää päätöstään toteuttaa Isän tahto.
Tehtävässään Jeesus oli koko ajan suorassa yhteydessä taivaalliseen Lähettäjään, johon ihmisten suosiolla tai vihalla ei ollut mitään sijaa vaikuttaa. Suosiota Jeesus sai parantaessaan sairaita, puhuessaan armon sanoja, ruokkiessaan ihmeellään monituhatpäisen kansanjoukon. Kaikki lausuivat Hänestä hyvän todistuksen. Jeesus ei suostunut ajallisten tarpeiden takaajaksi, leipäihmeen jälkeen Hän poistui yksinäisyyteen kansan halutessa Hänet kuninkaaksi. Hän oli lopullisen kuninkuuden saava Jumalan päättämällä ajalla. Jumalan rakkaus Poikaansa on ollut aihe koko luomistyölle ja Jeesuksen kautta yhdistetään myös ihminen tähän rakkauteen (Kol.1:16).
”Emme tahdo tätä kuninkaaksemme!” Tuo huuto on pääsemässä kohta voitolle Suomessa. Lähes puolet, 42 % kansalaisista on jo uskonnottomia, Ruotsissa jo 75 % (Valitut Palat). Hyvää ovat Jumalan runsaat lahjat, kunhan ei tule kuninkaan hallitsevaan asemaan elämässämme, näin ovat asenteet.
Vahvat lumikinokset suli ja Suomi yllätettiin kaikkien aikojen kevätkesällä. Lämpö ja kesäinen luonnon kauneus luo iloa ja virkeyttä talven jälkeen. Mielissä on kesäisiä perhejuhlia. On ylioppilaita, koulun päätöksiä, merkkipäiviä, suuria kesäjuhlia, kuten konferenssi Keuruun Iso Kirja -opistolla. Mihin osallistummekin, voimme antaa oman äänemme. Kristus kuningas antaa elämälle sen eri vaiheissa ihmeellistä toivoa ja sisältöä.
Asko Alkkiomäki
Karvian Helluntaiseurakunta
Jo joudu mun sieluni heräämähän ja Jumalan Karitsaa kiittämähän. Hän pelastusarmonsa sullekin suo ja tien avas elävän Jumalan luo (vk. 311)
Näen edessäni alttaritaulussa puisen ristin. Sen ympärille on kiinnitettynä päähän tarkoitettu orjantappura”kruunu”. Ajatukseni siirtyvät kiviselle, meluisalle ja väen kansoittamalle Jerusalemin kadulle. Väkeä on paljon liikkeellä, vietetäänhän Israelin kansan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhlaa. Jeesus raahaa pitkin katua raskasta ristiä, verisenä, orjantappurakruunu päässään.
Vielä eilen Hän oli nauttinut pääsiäisaterian yhdessä opetuslastensa kanssa, pessyt heidän jalkansa. Ateriasta tuli viimeinen yhteinen. Muistoateria – jonka yhteydessä Jeesus sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne, tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne.”
Nyt hänet oli tuomittu kuolemaan yhdessä kahden ryövärin kanssa. Valtaapitävät eivät halunneet ottaa vastuuta hänen tuomiostaan, vaan siirsivät sen kansalle, joka huutaa: – Ristiinnaulitse!
Perjantai päivä nousee synkkänä eteeni, ihmisten halveksunta, pilkka ja herjaus kaikuu ihmisten suusta. Sitten pimeys peittää koko maan, maa järisee ja kalliot halkeavat. Temppelin 10 cm paksu esirippu repeää keskeltä kahtia. Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä sinun käsiisi minä uskon henkeni. Se on täytetty!”
Pääsiäiäisaamu valkenee kolmen päivän kuluttua kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Muutamat naiset ovat lähteneet hyvin varhain haudalle. He huomaavat, että raskas kivi oli vieritetty pois haudan suulta! Kun he olivat tästä ihmeissään, niin yhtäkkiä
Kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: ”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.
Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: ’Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös’.” Luuk.24:4-7 (Rk)
Miksi kaikki tämä tapahtui?
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoakaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh 3:16).
Jumalan suunnitelma ihmisten pelastamiseksi oli nyt toteutunut. Täydellinen uhri oli annettu ja Jumalan tahto on, että jokainen meistä tulisi tuntemaan tämän rakkauden, pelastuksen Jeesuksessa. Siinä Hän osoitti, kuinka arvokkaita me olemme hänelle. Jokaisella on mahdollisuus kokea pääsiäisaamun ihme. Näin Hän tarttui omaan elämääni:
Olin tullut tilanteeseen, jolloin elämän rajallisuus äkisti iski tietoisuuteen, vakava sairaus oli todettu – sanoisin että Jumalan armosta. Muistan, kuinka sairaalan pienen sivupöydän ääressä kuulin selvästi sanat: ”viimeinen kutsu” – kuin salaman iskusta. Jumala kutsui minua yhteyteensä sairauden kautta, koin sen pelkästään Hänen rakkautenaan. Hän haluaa elämäni muuttuvan ja minun kääntyvän Hänen puoleensa ja tuntemaan pelastuksen Jeesuksessa, ennenkuin on liian myöhaistä. Sillä vain askel on elämän ja kuoleman välillä. Tiesin, että ilman Jeesusta kuoleman rajan tuolla puolelle ei ole toivoa.
Rukoilin Jeesusta elämääni sydämeeni. Muistin Raamatun lupauksen, että etsikää ensin Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa, niin kaikki muu teille annetaan. Missään vaiheessa en pelännyt, tunsin että minua vahvistivat sanat – Ei ole mitään pelättävää.
Sen jälkeen alkoi voimakas hengellinen prosessi, oli kuin kaksi voimaa taistelisivat sisälläni keskenään. Tuntui kuin valo olisi sytytetty sydämeeni näyttääkseen, mitä siellä todellisuudessa oli – koko turmeltuneisuus – ja kuten laulussa sanotaan: ”joukosta seitsemän synnin, tekemättä ei jäänyt ainoakaan”. Syntien selittely ja puolustelu loppui – oli vain todettava, että olen syyllinen.
Sanansa mukaan Herra vastaa, kun Häntä huudetaan avuksi – sain armon pudota Jeesuksen armahtavaan syliin – jättää kaikki omat yrittämiset, sen viimeisenkin oman hyvän työn etsimisen pelastukseni eteen. Sain omistaa Jeesuksen ristin työn täydellisenä kohdalleni, sovinto Jumalan kanssa oli todellisuutta. Myrsky oli tyyntynyt – sisäinen rauha ulottui jokaiseen soluun. Tuhlaaja palasi kotiin. Tästä alkoi myös paraneminen. Mitään näistä ahdistuksista en antaisi pois.
Pääsiäisaamun ilon ja rauhan voi kokea, kun kuulee itselleen sanoman syntien sovituksesta. Tänään tarvitsen Jumalan armoa vielä enemmän, mutta onneksi matka ristin juurelle on lyhyempi – siellä ja vain siellä on anteeksiantamus.
Ristillä Jeesusta piti rakkaus meitä kohtaan. Ylösnousemuksellaan hän sai voiton kuolemasta ja valmisti meille pääsyn iankaikkiseen elämään.
Sirpa Törmä
Karvian Helluntaiseurakunta
”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme – meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet – Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa”
Jesaja 53:4 – 5, 12
Tunnetko Jesajan kirjan kauniin luvun 53? Sitä on kutsuttu viidenneksi evankeliumiksi. Jumalan Hengen valossa Jesaja kuvailee etukäteen Jumalan Karitsan kärsimykset ja Jumalallisen armon, joka on seurausta näistä kärsimyksistä. Jumalan Karitsa kantoi syntimme, jopa meidän kaikkien tekemät vääryydet. Hänestä ei löytynyt syntiä, mutta se pantiin hänen kannettavakseen ja hän otti sen vapaaehtoisesti. Kestäessään sen hän teki siitä lopun ja tämän vuoksi hänellä on valta pelastaa meidät. Koska Jeesus Kristus on kantanut syntimme, vapaudumme niistä heti kun tunnustamme ne ja uskomme tämän totuuden.
Tästä Jesajan kirjan luvusta näemme, että se mitä Kristus kantoi puolestamme, liittyy kahteen eri asiaan. Hän ei kantanut vain syntejämme vain (jae 12) vaan myös sairautemme (jae 4).
Sairaus ei voinut koskettaa Jeesuksen inhimillistä luontoa, koska se pysyi Pyhänä. Mistään, missä hänen elämästään kerrotaan, emme löydä mainintaa sairaudesta. Vaikka hän oli osallinen kaikista inhimillisen elämämme heikkouksista – nälästä janosta, uupumuksesta ja surusta – hänessä ei ollut sairauden hälvääkään. Hän oli synnitön, eikä sairaudella ollut otetta häneen.
Synti oli hyökännyt yhtä lailla ihmissielun kuin ruumiin kimppuun ja turmellut ne. Jeesus tuli pelastamaan molemmat. Otettuan niin sairauden kuin synninkin kannettavakseen hän kykenee päästämään meidät vapaiksi molemmista ja voidakseen toteuttaa tämän kaksinkertaisen vapauttamisen hän odottaa meiltä vain yhtä asiaa: uskoamme.
Jeesus kaipaa sitä, että saisi ilmaista itsensä täydellisenä Vapahtajana kaikille niille, jotka varauksettomasti turvautuvat häneen.
Saara Antila
Karvian Helluntaiseurakunta
AVATTAVA VAI ITSESTÄÄN AUKEAVA
”Minä olen ovi, jos joku minun kauttani käy sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle, ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.”
(Joh. 10:9)
Jeesus kuvaa itsensä oveksi taivasten valtakuntaan. Ovi mainitaan useasti Raamatussa ja yleensä kuvaamaan Jumalan avaamisia ja sulkemisia, sekä ihmisen valintoja.
Nooan arkista löytyy vanhimpia ovia. Useimmat nykyovista saattavat hyvinkin olla tuolla noanaikuisella mekanismilla toimivia. Marketeista on tullut tutuksi ovi, joka aukenee leveästi koskematta. Ja onhan siellä paratiisin hedelmät hyllyllä, saatavissa puihin koskematta. Pitäisikö nykyihmiselle myöskin taivaan valtakunnan avautua oveen Jeesukseen koskematta?
Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle.” (Ilm. 3:20)
Tunnettu taulu Jeesuksesta kolkuttamassa ovella sisältää tärkeän osan kuvassa: kolkuttajan puolelta puuttuu avaava painike. Ovi on avattavissa, mutta ihmisen itsensä on avattava.
Vakavasti sairas nainen on tehnyt oikean johtopäätöksen: ”Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi.” (Mat. 5 : 28)
Ilm. 3:8 löytyy sanoja: ”Olen avannut eteesi oven , tosin on voimasi vähäinen. Mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani, etkä ole minun nimeäni kieltänyt.”
Näistä sanoista voimme varmistaa, että ikuinen hyvä osamme taivasten valtakunnassa voidaan saavuttaa avaamalla Jeesukselle etsikkopäivänä. Jumala tahtoo kohdata ihmisen lapsuudessa, nuoruudessa toimivana ja menestyksen päivinä, myös vanhuudessa.
Elämään tulee surua, läheinen omainen tai ystävä kuolee. Tulee sairautta ja taloudellisia menetyksiä. Jumala on kaiken ajallisen yläpuolella. On sanottu, että mikään ei ole liian pientä Hänen rakkaudelleen. Eikä mikään liian suurta Hänen voimalleen.
Asko Alkkiomäki
Karvian helluntaiseurakunta
OLETKO VALMISTAUTUNUT TULEVAAN?
Tuo kysymys on ajankohtainen meille kaikille, sillä emme tiedä varmuudella huomisesta päivästä.
Itselleni tuo kysymys tuli eteen eräänä elokuun lauantai-iltapäivänä. Olin tullut töistä kotiin ja saunan lämmössä istuessani iski ilman ennakkovaroitusta valtava rintakipu ja pahoinvointikohtaus. Tulin saunasta pois ja menin istumaan ulos verannalle, josko kipu helpottaisi, mutta koska kipu ei helpottanut, pyysin vaimoani soittamaan ambulanssin.
Ambulanssia odottaessamme sanoin vaimolleni: ”Nyt rukoillaan, sillä tämä ei ole ihan normaalia kipua.” Vaimoni rukoili puolestani ja siunasi minua edessä olevalle matkalle, mikä tuo matka sitten olisikin?
Matkalla Poriin mietin mikä on edessä, tulisiko lähtö tästä ajasta pois vai saisinko vielä jatkaa elämääni? Kuitenkin koin tuon rukouksemme jälkeen syvää rauhaa siitä, että Jeesus on mukanani ja Hänellä on kaikki ”narut” käsissään. Jos päivieni lukumäärä olisi täynnä, tiesin mihin olisin menossa. Jos taas saisin jatkaa elämääni, olisin kiitollinen Jumalalle, että Hän on nähnyt näin paremmaksi. Kun kirjoitan tätä tekstiä olen kiitollinen Jumalalle siitä, että voin jatkaa elämääni. Sydämessäni oli täydellinen sepelvaltimotukos ja muutakin hoidettavaa. Olen kiitollinen Jumalalle siitä viisaudesta ja taidosta minkä Hän antoi Porin sydänyksikön lääkärille ja hoitajille työssään, kun he juuri viime hetkillä saivat tukokset avattua.
Me emme kuitenkaan tiedä tulevista päivistämme, vaan niistä jokainen on lahja Jumalalta, joka haluaa, että jokainen pelastuisi. Itselläni tuo tapahtuma vaikutti niin, että arvioitsin elämäni arvoja uudella näkökulmalla ja halu pitää kiinni siitä mitä olen löytänyt, vain vahvistui ja lujittui.
Raamattu selkeästi sanoo mitä meidän tulee elämässämme tehdä. ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – Hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” Apt. 17: 26-27.
Tämä etsiminen tulisi olla meidän ensisijainen tehtävämme ja kun me Hänet löydämme, sen jälkeen tulee kaikki muu.
Jeesus sanoi maanpäällisen vaelluksensa aikana: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6.
Vain uskomalla Jeesukseen ja Hänen lunastustyöhönsä, me voimme saada syntimme anteeksi ja päästä taivaan kotiin, jonne Jeesus on meille valmistanut sijan luokseen. Jeesus on itse sanonutkin:
”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Joh 14:2-3.
Meille jokaiselle on laskettu päiviemme määrä, toisille enemmän ja toisille vähemmän, emme myöskään voi mitään täältä ottaa mukaamme. Kun sinun vuorosi tulee lähteä tästä ajasta, oletko tehnyt tärkeimmät valmistelut? Mikään ei ole sen tärkeämpi kysymys kuin; ”Missä vietät ikuisuutesi?” Ellet ole tuota valmistelua vielä tehnyt, tänään on siihen hyvä päivä. Ole niiden viisaiden neitsyeiden kaltainen, joista Raamattu puhuu Matteuksen evankeliumissa. He olivat valmiita, kun heidän Herransa saapui. Jeesus sanoo: ”Valvokaa siis sillä, ette tiedä päivää, ettekä hetkeä.” Matt. 25:13.
En ole kirjoittanut tätä tekstiä pelotellakseni ketään, vaan herätelläkseni jokaista valmistautumaan edessä olevaan hetkeen, joka kuitenkin kohtaa jokaista meistä.
Mikko Juhala
Karvian Helluntaiseurakunta
Kristittyä ei ole kutsuttu epäilemään Jumalan armoa tai Hänen varjeluksensa todellisuutta. Maailmassa ei taistele kaksi tasavahvaa voimaa, joten emme voi aina tietää, kumpi on voitolla. Kun me olemme Jeesuksen omia ja huudamme Häntä avuksemme, me olemme Kaikkivaltiaan siipien suojassa ja täysin turvassa.
Kun Jumalan Sana sanoo, että Herramme suojaa meidät kaikelta pahalta, se tarkoittaa, että Hän suojaa kirjaimellisesti aivan kaikenlaiselta pahalta. Kun huudamme Jeesusta avuksemme, olemme jo Hänen. Hän suojelee koko elämämme, sen pienintä tapahtumaa myöten. Paha ei saa meistä otetta. Jumala valmistaa edeltä jokaisen askeleemme. Jokaisen lähtömme ja tulemisemme, nyt ja aina.
Uskaltaisimmeko luottaa Jumalan uskomattomaan lupaukseen tänäänkin? Aivan kaikessa siinä, mitä vastaamme tulee tai mitä joudumme kohtaamaan? Uskaltaisimmeko luottaa Jumalaan kristityn tavoin?
Mikään paha ei sinua Jeesuksen omana kohtaa. Sekin, mikä näyttää pahan voitolta tai elämän rajulta tappiolta, on Jeesuksen sallimana kaikessa käsittämättömyydessäkin merkityksellistä. Selittämättömään saadaa taivaassa lopulta tyydyttävä selitys.
Jumalan Sanan mukaan kristityn koko elämä on kätketty Kristuksen kanssa Jumalaan. Kun olemme Kristuksen omina Jumalaan katkettyjä, me olemme todella maailman suojatuimmassa paikassa. Koko elämämme on silloin Jumalassa, kaikki, mitä siinä tapahtuu. Jokainen askeleemme on varjeltu, jokainen lähtömme ja tulomme suojattu. Se, mikä meitä kohtaa, on Jumalan eteemme avaamaa ja täyttää oman tarkan tehtävänsä.
”Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, Hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.”
Psalmi 121: 7 – 8
Saara Antila
Karvian Helluntaiseurakunta
Jälleen lähestymme sitä vuodenaikaa, joka on merkittävä monen nuoren ja varttuneemmankin elämässä. Opiskelun aherrus on saatu päätökseen ja on juhlan aika. Moni laskee valkolakin hiuksilleen, mutta yhtä arvokas hetki on ammattiin valmistuvalla. He ovat jokainen ruusunsa, onnittelunsa ja halauksensa ansainneet. Onpa pieni lapsikin, ensiluokkansa suorittaneena halauksensa ansainnut.
Äidit, isät ja läheiset henkilöt toivovat nuorilleen jatko-opiskelupaikkaa tai ammattia vastaavan työpaikan. Kannustus ja rohkaisu ovat aina paikallaan ja usein tarvitaan myös rahallistakin tukea. Kuitenkin kaikkein arvokkain asia mitä nuorelleen voi antaa on aivan ilmaista eli rukoilla hänen puolestaan.
Kun isä, äiti ja nuoren läheinen henkilö avaavat sydämensä hengellisille asioille ja ottavat Jeesuksen vastaan omaan elämäänsä Vapahtajana, johdattajana ja turvana – avautuu tuo suurenmoinen asia. Minä voin rukoilla rakkaani elämän puolesta ja rohkaista häntä itseäänkin rukoilemaan ja sen kautta löytämään Jeesus omaankin sydämeensä.
Muistan erään kevään 35 vuotta sitten. Olin valmistunut ammattiin ja opettajien johdolla kokoonnuimme opiskelutovereideni kanssa Seinäjoen Lakeuden Ristissä. Opiskelutovereillani oli kirkossa lukuisia omaisia hymyilevin kasvoin. Kun suvivirsi alkoi herkästi soida ja sen sanat soljua tajuntaani, kyyneleet vierivät poskilleni. Minulla ei ollut siellä ainuttakaan omaista tai läheistä henkilöä, joka olisi kirkosta ulos tullessani ojentanut edes yhden tuoksuvan ruusun käteeni. Tunsin suunnatonta yksinäisyyttä astellessani asunnolleni.
Noin vuoden kuluttua tuosta hetkestä sain kokea jotain suurenmoista. Sain löytää Jeesuksen nuoreen elämääni Vapahtajana, turvan tuojana, rohkaisijana ja lohduttajana. Tosin jossain vaiheessa myöhemmin halusin kokeilla omien siipieni kantavuutta ja sain todeta ihmislapsen siipien olevan kovin keskenkasvuiset. Kuitenkin sain Jumalan armosta palata Jeesukseni luokse.Tänä päivänä voin sanoa: ”Jeesus on enemmän kuin yksi ruusu, Hän on kuin sylillinen ruusuja, jotka eivät koskaan lakastu. Hän on aina tuore, elävä ja todellinen rinnallani kulkemassa”.
Raamatun Sananlaskut 3: 1 – 6 sanoo näin. ”Poikani, älä unohda minun opetustani, sydämesi säilyttäköön minun käskyni: ne kartuttavat sinulle pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa. Laupeus ja uskollisuus älkööt hylätkö sinua. Kiedo ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat oikean ymmärryksen ja suosion Jumalan ja ihmisten edessä. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne Hänet kaikilla teilläsi, niin Hän sinun polkusi tasoittaa”.
Ritva Juhala
Karvian Helluntaiseurankunta
Mooseksen kirjassa (4. Moos. 22 – 24 luku) kerrotaan voimallisesta profeetasta Bileamista, jonka Mooabin kuningas palkkasi kiroamaan Israelin. Tehtävä oli Bileamille äärimmäisen vaikea, mutta hän suostui kutsuun runsaan palkkion toivossa.
Israel oli valloittanut uusia alueita. Mooabin kuningas aavisteli, että Jumala on tämän kansan puolella. Profeetta Bileam oli saanut maineen, että hänelle olisi annettu valtaa siunata tai kirota. Kuningas Baalak teki paljon työtä valmistellaakseen Bileamin mieltä, että kiroaminen olisi profeetalta aitoa.
Baalak sanoi Bileamile: Tule minun kanssani toiseen paikkaan, josta voit nähdä sen kansan, kuitenkin ainoastaan sen äärimmäisen reunan, et kokonaisuudessaan, ja sieltä kiroa se minun puolestani sieltä (4. Moos.23:13).
Profeetalle ei tahdottu näyttää näissä aikeissa Mooseksen ja Aaronin johtamaa leirin kokonaisuutta, vaan äärimmäisiä reuna-alueita, joissa meno oli sekavaa.
Tapahtumat Mooabin aroilta vuosituhansien takaa luontuvat hyvin nykypäivän tapahtumiin. Usein TV ja muu joukkotiedotus tarjoaa uskonasioista kieroa näkökulmaa, edustaen seurakuntatyöstä äärimmäistä reunaa. Tilapäiset tähdenlennot hengellisellä taivaalla saavat runsaasti lähetysaikaa ja huomiota. Moni on sammunut jo ennen kuin niistä on ehtinyt toivoa uuden herätyksen airueiksi.
Mooabin kuninkaan vaivannäkö valui hukkaan. Bileam ei sittenkään voinut kirota Israelia. Päinvastoin! Lopulta Israel sai monisanaisen kauniin siunauksen ja lupauksen tulevasta messiaasta (4. Moos. 24:17).
Ja kun vielä jatkossa tuli kirousta Mooabille ja Israelin vihollisille, tuli Baalakin mita täyteen. Bileam sai lähteä, palkatta. Bileam oli kutsuttu kiroamaan Israel, ja nyt hän oikin siunannut Israelin kolme kertaa.
Väkevän profeetta Bileamin loppuelämä oli surullinen. Hän ei saanut toivomaansa oikeamielisten kuolemaa. Hän katseli Israelin erämaavaellusta yläpuolelta ja sivulta. Hänessä on nähty jopa esikuva lopunaikana esiintyvästä väärästä profeetasta antikristuksen oikeana kätenä.
Israelin perillepääsy luvattuun maahan on kokonaan Jumalan lupauksen ja siunauksen varassa. Uuden liiton seurakunnan ja sen jokaisen, heikonkin uskovan perillepääsy on Jeesuksen ristintyössä täydellisesti varmistettu.
Asko Alkkiomäki
Karvian Helluntaiseurankunta
VIIVÄHDÄ HETKEKSI – ETHÄN KULJE OHI
Sanomalehdissä kerrotaan monista asioista ja tapahtumista. Toiset ohitamme, jotkut silmäilemme ja kiinnostavat luemme. Silti tärkeitäkin asioita voi jäädä lukematta. Ystäväni – pysähdy hetkeksi tämän arvokkaan sanoman äärelle ja anna sen koskettaa sisintäsi, jäädä viipymään ajatuksiisi.
Olemme juuri viettäneet Uuden Vuoden aikaa. Monet ihmiset ovat tehneet lupauksia tai ainakin inventaaria elämästään. Miten viime vuosi meni, missä koettiin onnistumisia, missä taas pettymyksiä ja millä mielellä katsellaan alkanutta vuotta 2017?
Pienen ihmisen lupaukset ovat hyvin moninaisia. Tehdään päätöksiä syödä terveellisemmin, nukkua riittävästi, opiskella ahkerammin, säästää sukanvarteen, hoitaa ystävyyssuhteita, tumpata viimeinen tupakka ja niin edelleen.
Mitä ihminen pohjimmiltaan hakee ja kaipaa elämäänsä tehdessään näitä päätöksiä? Mitä ilmeisemmin hän tavoittelee turvallisuutta ja rauhaa. Tunnetta, että kykenen hallitsemaan omaa elämäni omilla kyvyilläni tässä hetkessä ja tulevassa.
Mielen valtaa ajatus, että jos koetan pysyä terveenä jaksan tehdä kaiken mitä täytyy tehdä. Jos tililläni on riittävästi rahaa yllättäviä menoja varten, ei ole hädän päivää. Halu olla jämäkkä ja päättäväinen, näyttää vahvalta ihmisten silmissä ja näin ollen saada ihailua ja ystäviä.
Haetaan tasapainoa elämän palapeliin, jossa jokaisen palan tulisi asettua haluttuun kohtaan. Mutta aina vain on aukko elämässä, sisintä kaivelee, todellista turvaa ja rauhaa ei löydy. Juuri kun sen kuvittelee löytäneensä – se karkaakin tavoittamattomiin.
Elämä on kuin tuhannen palan palapeli, ja kuitenkin yksi pala puuttuu. Vaikka katsoisi rasian alta tai kääntäisi sen ylösalaisin, sitä ei löydy – ei omasta itsestä, ei toisista ihmisistä, eikä materiasta.
Monet päätökset ovat erittäin hyviä ja tavoittelemisen arvoisia, mutta kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä on tavoitella Jumalan rauhaa, sen jälkeen tulevat muut asiat. Jokaisen ihmisen elämän tärkein pala on Jeesus, ja tämä pala tulisi viipymättä asettaa paikalleen, jos sitä ei ole vielä asetettu. Jeesus on kulmakivi niin kuin Raamttu sanoo 1. Pietarinkirjeessä 2:6 ”Katso minä asetan Siioniin kulmakiven, valitun ja kalliin. Joka Häneen uskoo, ei joudu häpeään”.
Jeesuksen aikana rakennettiin holvikattoja ja tärkein kivi oli huippukivi – kulmakivi, johon kaikki kaaret nojasivat. Huippukivi teki rakennuksesta vahvan. Jos tahdot elämääsi todellisen turvan ja rauhan täällä ajassa ja iankaikkisuudessa, voit jo tässä hetkessä ristiä kätesi ja kuiskata: ”Jeesus, tule minun sydämeni Herraksi. Tahdon oppia tuntemaan Sinut, joka sovitit kaikki minun syntini. Sinä olet minun kulmakiveni – huippukiveni, Sinun varaasi tahdon perustaa elämäni”.
Seuraavan kerran, kun avaat television kuullakseni murheellisia uutisia läheltä ja kaukaa huolen vallatessa mielesi, voitkin huokaista: Mutta minullahan on Jeesus, ei tarvitse pelätä, koska Hän on aina rinnallani ja kuulee rukoukseni”.
Johanneksen evankeliumissa 14: 27 on Jeesuksen sanat: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä peljätkö”.
Ritva Juhala
Karvian Helluntaiseurakunta
Jos sinulla olisi ollut mahdollisuus kulkea Jeesuksen mukana, kuulla opetukset Jumalan valtakunnasta ja nähdä ihmeelliset paranemiset, tuhansien ruokkimisen ja muut ihmeet, sitten olisit nähnyt Hänen kuolemisensa ristillä ja sen jälkeen kuullut, että Jeesus elää, että Hän on noussut kuolleista, pitäisitkö sen totena vai huhupuheena?
Opetuslapsi Tuomas ei uskonut. Opetuslapset sanoivat hänelle, että he olivat nähneet Jeesuksen, mutta Tuomas vastasi heille:”Jos en näe naulanjälkiä Hänen käsissään ja pistä sormeani naulanjälkiin ja jos en pistä kättäni Hänen kylkeensä, minä en usko.”
Tuomas halusi itse nähdä, että Jeesus, joka oli kutsunut hänet seuraansa ja jonka mukana hän oli kulkenut lähes kolme vuotta, oli elossa.
Kahdeksan päivän kuluttua , kun opetuslapset olivat jälleen koolla lukittujen ovien takana, ylösnoussut Jeesus ilmestyi heille uudelleen. ”Rauha teille!”, Jeesus tervehti heitä. Heti sen jälkeen Hän pyysi Tuomasta koskettamaan haavoitettuja käsiään ja kylkeään. Jeesus oli siis kuullut Tuomaksen epäilyn. ”Älä ole epäuskoinen vaan uskova!”, Jeesus sanoi. Tuomas sanoi Hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”
Tuomas sai henkilökohtaisen, sydämen uskon Jeesukseen. Hänen epäilynsä vaihtui omakohtaiseen kokemukseen Jeesuksesta Herrana ja syntien anteeksiantajana.
Jeesus vastasi Tuomakselle: ”Koska näit minut, sinä uskot. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” (Joh.ev. 20).
Martti Luther sanoo uskosta näin: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä Hänen luokseen, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä.”
Pyhä Henki kutsuu jokaista ihmistä evankeliumin kautta uskoon Jeesukseen Kristukseen. Hän on tie, totuus ja elämä. Jeesus on avannut meille tien taivaaseen.. Tätä ilosanomaa saamme jakaa eteenpäin. Tuomas lähti Intiaan viemään sanomaa Herrastaan Jeesuksesta, kuoleman voittajasta.
Sirpa Törmä
Karvian Helluntaiseurakunta
Taivaallinen Isä tahtoisi antaa meille paljon, kyse on siitä, haluammeko ottaa vastaan. Hänen rakkautensa oli niin suurta, että Hän teki kaikkensa solmiakseen jälleen yhteyden langenneeseen ihmiseen.
1.Joh.kirje 4: 10 ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi”.
Jeesus on parhain ystävämme ja tahtoisi olla kanssamme päivittäin, eikä ainoastaan silloin kun hätämme on suuri ja kaipaamme apua ja lohdutusta. Ajatelkaamme tilannetta – meillä olisi hyvä ystävä, joka päivittäin odottaisi yhteydenottoamme – kunpa puhelin pian pirahtaisi. Kuitenkin soittaisimme vain silloin kun tarvitsisimme ystävältämme jotain palvelusta tai huolillemme kuuntelijaa. Voimme olla varmoja – ennen pitkää ystävämme pahoittaisi mielensä.
Kuitenkin Jumala on pitkämielinen ja armollinen ja kuulee rukouksemmme. Hän auttaa rakastamaansa ihmistä ja myös odottaa sydämestämme nousevaa kiitosta.
Psalmi 50: 15 ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua”.
Jeesus kysyy tänäkin päivänä: ”Lapseni, enkö saisi olla ystäväsi jokaisena elämäsi päivänä, iloissa ja suruissa kulkien kätesi kädessäni”? Moni ihminen mielellään ottaisi vastaan kauniin taivaan enkelin, jolle puhua toiveita ja ajatuksia, mutta Jumalan Sana ei opeta näin. Enkelit ovat Jumalan palvelukseen lähettämiä henkiä ja enkelit kuulevat vain Jumalan taivaallisia toimeksiantoja.
Sana opettaa meille, että Jeesuksen nimessä voimme turvallisin mielin lähestyä Jumalaa, rukouksessa purkaa Hänelle kaikki sydämemme tunnot – ilot ja surut.
Ajatelkaamme vielä ystävyyttä ihmisten kesken. Iloitsemme ystävästämme, hänen persoonastaan, hymystään ja tavastaan kohdata asioita. Emme laske paljonko hänestä on itsellemme hyötyä, vaikka toki ystävät toisiaan auttavat. Vaan iloitsemme siitä, että hän on ylipäätään olemassa.
Iloitkaamme vielä enemmän siitä tietoisuudesta, että on olemassa Isä, Poika ja Pyhä Henki. Oli aikojen alussa, on nyt ja ikuisesti. Jeesus on parhain ystävämme ja Häneen voimme koko sydämestämme luottaa. Kun annamme Hänen astua elämäämme, elämämme on silloin iankaikkisuuden parhaimmissa käsissä.
Ritva Juhala
Karvian Helluntaiseurakunta
Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä,eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää. Löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. (Luukas 15: 4 – 5).
Oletko sinäkin lukijani tuo eksynyt lammas? Olet joutunut erämaassa orjantappura-pensaaseen, olet omin voimin yrittänyt irti, mutta et ole päässyt. Yhä tiukempaan sitoo pensas sinut, kun pyristelet päästäkseni vapaaksi.
Sinun maailmasi näyttää synkältä ja toivottomalta. Maailma on lyönyt sydämesi haavoille, olet ehkä kokenut hylkäämistä, rakkaudettomuutta, yksinäisyyttä tai surua. Olet ehkä toiminut väärin, rikkonut lakia, tehnyt pahaa. Omatuntosi ei ole puhdas.
Mutta tiedä lukijani, tuo Hyvä Paimen etsii sinua, Hän löytää sinut rikkirevittynä, haavoitettuna, alaspainettuna ja syntisenä. Hän ei lähesty sinua tuomarina eikä syyttäjänä, vaan armahtavana ja laupiaana. Hän nostaa sinut syliinsä ja hoitaa haavasi.
Jos halua lähteä seuraamaan Häntä, niin Hänen verensä puhdistaa sinut kaikesta synnistä ja saat kokea ihmeellisen vapauden. Tämä Hyvä Paimen on sinun rinnallasi kaikissa sinun taisteluissasi ja ahdistuksissasi. Hän rakastaa sinua.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. (Psalmi 23: 1 – 4).
Maija Aaltonen
Karvian Helluntaiseurakunta
Ja Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä, ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa (Apt. 17: 26 – 27)
Vuodenaikojen määrääminen on osa tätä säätämystä. Kevät ja kesä ovat aina mieltä kohottavaa. Vaikka se toistuukin vuosi vuodelta siihen ei voi tulla arkista totutun makua.
Katselkaa kedon kukkia, sanoi Jeesus (Mt 6: 28), Salomo ei kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä!
Jeesuksen opetuksen mukaan tämä luo uskoa Jumalan huolenpitoon, ja rauhoittaa turhasta murheesta. Kokeilkaamme nyt ihmeessä näin hienoa ja lisäksi maksutonta terapiaa!
Asumisen rajoista käytetään usein sanaa globaali, joka tarkoittaa maailmanlaajuista. Varsinkin nuoremman väen keskuudessa tämä ajatus on saanut suosiota kielitaitojen myötä.
Oppikaa minusta, sanoi Jeesus. Hän ei tahtonut muuta kuin täyttää hiljaisesti ja nöyrästi lähettäjänsä tahdon. Suuren maailman turilta kuulemme rauhattomia viestejä. Olisiko nyt aika tarkistella omia asumisen rajoja? Kotimaamme ja kotiseutumme kohoaa arvossaan päivittäin. Oppikaamme tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta lahjojen antajaa Jumalaa kohtaan.
Perheväki, kukkaset, linnut ja luonnon kauneus ovat hyvää osaamme. Nyt on etsittävä pienistä purosista ilon lähteitä. Monesti kuljen pienen Mustajärven alueen lammen ohi, kunnes huomasin ja kuvasin sen kuin uutena löytönä. Vanhaan muistikirjaan olin kirjoittanut: Ihmiselle on annettu oikeus valita, onko Jumala hänen kohdallaan etäinen ja salattu, vai koko elämän ja ikuisuuden ihmeellinen sisältö ja pelastus.
Asko Alkkiomäki
Karvian Helluntaiseurakunta
TERVETULOA KOTIIN – SINUA ODOTETAAN
Kuvatakseen meille sitä, millainen on Taivaallinen Isä, Jumala, Jeesus kertoo vertauksen tuhlaajapojasta. Vertaus on tuttu ja edelleen ajankohtainen, koska perusolemukseltaan ihminen ei ole muuttunut (Luuk 15).
Poika oli lähtenyt kotoaan Isän antama perintö taskussaan maailmalle. Sen hän oli vaatinut Isältään ja saanut sen etukäteen ennen isän kuolemaa. Hän halusi kauas, nauttia elämästä, nähdä maailmaa. Alussa ystäviä ja seuraa riitti. Vähitellen perintö oli käytetty, seura kaikonnut eikä todellisia ystäviäkään enää löytynyt. Nälkäkin tuli tutuksi. Nyt palautui mieleen se koti, josta hän oli lähtenyt. Vieläkö Isä olisi siellä?
Katsooko Hän vielä ikkunastaan vain nähdäkseen yhden eksyneen?
Juokseeko Hän vielä meitä vastaan, kun tuhlaajan näkee palaavan?
Raamattu kertoo, että hän ”meni itseensä”, arvioi omia tekojaa ja asenteitaan. Kuinka paljon vaati, että hän pystyi myöntämään itselleen epäonnistumisensa omissa valinnoissaan? Miten hän rohkenisi palata takaisin kärsittyään täydellisen tappion. Mitähän muut ajattelevat ja mitä isä ajattelee, antaako hän ylipäätään palata takaisin ja onko vielä mahdollista saada anteeksi oman elämän väärät valinnat.
Tietääkö Hän, kuinka kaiken tuhlaan?
Huomaako sen, kuinka harhailen?
Kutsuuko Hän, silti minut juhlaan ja tulla saan — kotiin uudestaan?
Mutta hän kokosi itsensä ja otti riskin, enää ei ollut mitään menetettävää. Hän päätti: Minä sanon: ”Isä minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi, en ole enää sen arvoinen, että minua pojaksesi kutsutaan. Niin hän nousi ja lähti.
Lausuuko Hän vielä syytetylle:
Armahdetaan tänään kahleistaan?
Antaako Hän puhtaat vaatteet ylle, kun syntinen tulee itkien?
Ja kun hän oli vielä kaukana tiellä, tuli Isä häntä vastaan, hän juoksi. Isä oli odottanut kaikki nämä vuodet palaajaa, kuinka monta katsetta hän olikaan kotitielle luonut. Rakastavasti säälien isä sulki poikansa syliinsä.
Pojan tunnustaessa rikkomuksensa, isä antoi täydellisesti anteeksi ja määräsi järjestettäväksi kotiinpaluujuhlat. Isän sydän oli kärsinyt kaikki nämä vuodet pojan lähdöstä ja nyt hän iloitsi suuresti, poika joka oli ollut kuollut, oli herännyt eloon! Pojan ennakkopelot kotiinpaluusta haihtuivat ja hän riemuitsi, sillä hän sai ylleen pelastuksen vaatteet ja vanhurskauden viitan. Hänen pahat tekonsa otettiin häneltä pois ja hänet puettiin puhtaisiin vaatteisiin.
Tämä kaikki on jokaiselle ihmiselle tänään mahdollista, Jeesuksen uhrikuoleman ansiosta. Taivaallinen Isä on täynnä armoa ja rakkautta jokaista tuhlaajaa kohtaan. Käykäämme rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.
Sama vanha ristinpuu, kaiken ylle kaareutuu.
Risti vain — ei kestä mikään muu.
Ei ole muuta pysyvää, jälkemmekin häviää.
Risti vain — jäljelle jää.
(Pekka Simojoki)
Sirpa Törmä
Karvian Helluntaiseurakunta
Teemme elämämme aikana monenlaisia matkoja erilaisin tavoin. Liikumme autolla, junalla, laivalla ja lentokoneella. Tarkastelemme sääolosuhteita ja teiden kuntoa. Toivotamme ystäville erotessamme turvallista matkaa.
Pysähdymmekö ajattelemaan – teemme koko ajan matkaa iankaikkisuuteen. Näinä elämämme päivinä meidän tulisi tehdä päätös, joka johdattaa meidät iankaikkiseen elämään taivaan kotiin. Psalmi 90:12 ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen”. Emme tiedä päiviemme lukumäärää, siksi meidän tulisi jo tänään ottaa vastaan matkalippumme.
Jeesus, Jumalan Poika, lunasti tuon matkalipun Golgatan keskimmäisellä ristillä jokaisen ihmisen puolesta, sovittaen meidän syntimme. Emme siis voi ansaita tuota matkalippua omilla hyvillä teoillamme päästäksemme taivaan kotiin. Jos tämä olisi mahdollista, Jeesus olisi silloin turhaan antanut henkensä meidän puolestamme. Täysin armosta saamme ottaa tuon ojennetun matkalipun käteemme ja jos tarjoaisimme maksuksi rahaa – saisimme kuulla, se on jo maksettu. Näin ollen emme voi sivuuttaa Jeesusta halutessamme matkata taivaaseen. 1. Joh.kirje 2:23 ”Ei kenelläkään, joka kieltää Pojan, ole myöskään Isää. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.”
Erään kerran Jeesus keskusteli opetuslasten kanssa hyvin merkittävän keskustelun.
Joh. 14: 1 – 6 ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaan Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte. Tuomas sanoi Hänelle: ”Herra, me emme tiedä, minne sinä menet. Kuinka sitten voisimme tietää tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.”
Jumalan luo on vain yksi tie Jeesus, mutta Jeesuksen luokse on monta tietä. Erilaisissa elämäntilanteissa voidaan löytää tie Jeesuksen luokse. Saamme elämän vaikeuksissa rukoillen huokaista Hänelle: ”Auta minua.” Hän tahtoo auttaa meitä, mutta ennen kaikkea pelastaa meidät. Matteus 16:26 ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon. Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?” Eli arvokkainta on kun ihminen sydämessään ymmärtää tehneensä syntiä, on Jumalan kirkkautta vailla ja ottaa Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena vapahtajanaan. Löysimmepä Jeesuksen missä elämäntilanteessa tahansa, jokaisen kokemus on yhtä arvokas ja oikea.
Usko ja omista tänään kohdallesi sanat: ”Jeesus rakastaa sinua”. Tulet näkemään mikä voima on Jeesus-nimessä.
Otetaan tänään jo vastaan maksettu matkalippu taivaan kotiin ja toivotetaan toisillemme siunattua ja turvallista kotimatkaa.
Ritva Juhala
Karvian Helluntaiseurakunta